Kuka on kreikkalainen jumala Phosphorus?

  • Jaa Tämä
Stephen Reese

    Kreikkalaisessa mytologiassa jumalat ja jumalattaret Yksi tällainen jumaluus on Phosphorus, kiehtova hahmo, joka liittyy aamutähteen ja valon tuojaan. Phosphorus tunnetaan Venus-planeetan personifikaationa, joka esiintyy aamutähtenä, ja hän ruumiillistaa valaistumisen ja valaistumisen muuttavaa voimaa.

    Tässä artikkelissa syvennymme fosforin kiehtovaan tarinaan ja tutkimme symboliikkaa ja opetuksia, joita voimme ottaa tästä jumalallisesta olennosta.

    Kuka on fosfori?

    Lähde: G.H. Frezza.

    Kreikkalaisessa mytologiassa Phosphorus, joka tunnetaan myös nimellä Eosphorus Hänet on kuvattu taiteessa tyypillisesti siivekkäänä nuorena miehenä, joka on kruunattu tähdillä ja kantaa soihtua, koska hänen uskottiin olevan aamutähden ruumiillistuma, joka nykyään tunnetaan Venus-planeetaksi.

    Kolmanneksi kirkkaimpana kohteena taivaalla on Sun ja Kuu , Venus näkyy sijainnistaan riippuen joko juuri ennen auringonnousua idässä tai juuri auringonlaskun jälkeen lännessä. Näiden erillisten esiintymisten vuoksi antiikin kreikkalaiset uskoivat alun perin, että aamutähti oli iltatähdestä erillinen entiteetti. Niinpä ne yhdistettiin omaan jumaluuteensa, ja fosforin veli Hesperos oli iltatähti.

    Kreikkalaiset kuitenkin hyväksyivät myöhemmin babylonialaisen teorian ja tunnustivat molemmat tähdet samaksi planeetaksi ja yhdistivät siten nämä kaksi identiteettiä Hesperukseksi. He omistivat planeetan Afrodite-jumalattarelle, jonka roomalainen vastine oli Venus.

    Alkuperä ja sukuhistoria

    Phosphoruksen perimästä on olemassa muutamia variaatioita. Jotkut lähteet esittävät, että hänen isänsä voisi olla Kefalos, ateenalainen sankari, kun taas toiset ehdottavat, että se voisi olla titaani Atlas.

    Muinaiskreikkalaisen runoilijan Hesiodoksen version mukaan Phosphorus oli Astraeuksen ja Eoksen poika. Molemmat jumaluudet liittyivät päivän ja yön taivasjaksoihin, joten he olivat sopivia vanhempia Aamutähdelle.

    Tunnetaan Aurora Roomalaiset , Eos oli aamunkoiton jumalatar vuonna Kreikan mytologia Hän oli taivaallisen valon titaanijumalan Hyperionin ja Theian tytär, jonka vaikutuspiiriin kuului näkö ja sininen taivas. Helios, aurinko, oli hänen veljensä, ja Selene, kuu, oli hänen sisarensa.

    Eos oli kirottu Aphrodite rakastua toistuvasti, minkä vuoksi hänellä oli useita rakkaussuhteita kauniiden kuolevaisten miesten kanssa, joista useimmat päättyivät traagisesti hänen huomionsa vuoksi. Hänet kuvataan säteilevänä jumalattarena, jolla on pehmeät hiukset sekä ruusuiset kädet ja sormet.

    Hänen aviomiehensä Astraeus oli kreikkalainen tähtien ja hämärän jumala sekä toisen sukupolven titaani. Yhdessä he tuottivat monia jälkeläisiä, muun muassa tuulijumalat Notus, etelätuulen jumala, Boreas, pohjoistuulen jumala, Eurus, itätuulen jumala, ja Zephyr Ne synnyttivät myös kaikki taivaan tähdet, myös fosforin.

    Phosphorous oli poika nimeltä Daedalion, suuri soturi, joka Apollo muuttui haukaksi pelastaakseen henkensä, kun hän hyppäsi Parnassos-vuorelta tyttärensä kuoleman jälkeen. Daedalionin soturimaisen rohkeuden ja vihaisen surun sanottiin olevan syynä haukan voimaan ja taipumukseen metsästää muita lintuja. Keikaus, Phosphoroksen toinen poika, oli thessalialainen kuningas, joka muuttui kuningaskalastaja-linnuksi vaimonsa Alcyonen kanssa heidän kuoltuaan merellä.

    Fosforin myytit ja merkitys

    Anton Raphael Mengs, PD.

    Aamutähteä koskevat tarinat eivät koske ainoastaan kreikkalaisia, vaan monet muutkin kulttuurit ja sivilisaatiot ovat luoneet omat versionsa. Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset uskoivat myös Venuksen olevan kaksi erillistä kappaletta, ja kutsuivat Aamutähteä nimellä Tioumoutiri ja iltatähti Ouaiti.

    Esikolumbiaanisen Mesoamerikan atsteekkien taivaantarkkailijat kutsuivat Aamutähteä Tlahuizcalpantecuhtliksi, aamunkoiton herraksi. Muinaisen Euroopan slaavilaisille kansoille Aamutähti tunnettiin nimellä Denica, joka tarkoittaa "päivän tähti".

    Näiden lisäksi on kuitenkin vain muutamia muita tarinoita, joissa Fosforos on mukana, eivätkä ne liity yksinomaan kreikkalaiseen mytologiaan. Seuraavassa on muutamia niistä:

    1. Fosfori Luciferina

    Lucifer oli latinankielinen nimi Venus-planeetalle sen muodossa aamutähtenä antiikin Rooman valtakunnassa. Nimi yhdistetään usein planeettaan liittyviin mytologisiin ja uskonnollisiin hahmoihin, kuten Phosphorus tai Eosphorus.

    Termi "Lucifer" on peräisin latinasta, joka tarkoittaa "valon tuoja" tai "aamutähti." Koska Venus liikkuu taivaalla ainutlaatuisella tavalla ja ilmestyy ajoittain, näitä hahmoja ympäröivään mytologiaan liittyi usein niiden putoaminen taivaalta maan päälle tai manalaan, mikä on johtanut erilaisiin tulkintoihin ja assosiaatioihin historian saatossa.

    Yksi tulkinta liittyy heprealaisen Raamatun King James -käännöskirjaan, joka johti kristilliseen perinteeseen käyttää Luciferia Saatanan nimenä ennen hänen lankeamistaan. Keskiajalla kristittyihin vaikuttivat Venuksen erilaiset assosioinnit aamu- ja iltatähtiin. He tunnistivat Aamutähden pahaksi ja yhdistivät sen paholaiseen - näkökulma, joka poikkesi kristittyjen näkemyksistä.Venuksen aiemmista assosiaatioista hedelmällisyyteen ja rakkauteen antiikin mytologioissa.

    Vuosien mittaan nimestä tuli pahan, ylpeyden ja Jumalaa vastaan kapinoinnin ruumiillistuma. Useimmat nykyajan tutkijat pitävät näitä tulkintoja kuitenkin kyseenalaisina ja kääntävät termin kyseisessä raamatunkohdassa mieluummin seuraavasti: "Pahuus". "aamutähti" tai "hohtava" sen sijaan, että mainitsisi nimen Lucifer.

    2. Muiden jumalien yläpuolelle nouseminen

    Toinen fosforiin liittyvä myytti liittyy planeettoihin Venus, Jupiter ja Saturnus, jotka kaikki näkyvät taivaalla tiettyinä aikoina. Koska Jupiter ja Saturnus ovat korkeammalla taivaalla kuin Venus, ne on yhdistetty eri mytologioissa voimakkaampiin jumaliin. Esimerkiksi roomalaisessa mytologiassa Jupiter on jumalien kuningas, kun taas Saturnus on maanviljelyn ja ajan jumala.

    Näissä tarinoissa Venus, aamutähti, kuvataan yrittävän nousta muiden jumalien yläpuolelle ja pyrkivän parhaaksi ja mahtavimmaksi. Venus ei kuitenkaan koskaan onnistu asemansa vuoksi taivaalla ylittämään Jupiteria ja Saturnusta, mikä symboloi taistelua vallasta ja jumalien kohtaamia rajoituksia.

    3. Hesperus on fosfori.

    Taiteilijan kuva Hesperoksesta ja Fosforoksesta. Katso se täältä.

    Kuuluisa lause "Hesperus on fosfori" Gottlob Frege (1848-1925), saksalainen matemaatikko, loogikko ja filosofi sekä yksi analyyttisen filosofian ja modernin logiikan perustajista, käytti tätä lausumaa havainnollistamaan erotteluaan järjen ja viittauksen välillä kielen ja merkityksen yhteydessä.

    Fregen mielestä nimen viittaus on sen tarkoittama kohde, kun taas nimen merkitys on kohteen esitystapa tai esitystapa. Lauseessa "Hesperus on fosfori" toimii esimerkkinä siitä, että kaksi eri nimeä, "Hesperus" iltatähtenä ja "Fosfori" kuten Aamutähti, voi olla sama viitekehys, joka on Venus-planeetta, vaikka niillä on eri aistit.

    Tämä erottelu merkityksen ja viittauksen välillä auttaa ratkaisemaan joitakin kielifilosofian arvoituksia ja paradokseja, kuten identiteettilausumien informatiivisuuden. Vaikka esimerkiksi, vaikka "Hesperus" ja "Fosfori" viittaavat samaan kohteeseen, lauseke "Hesperus on fosfori" voi silti olla informatiivinen, koska näiden kahden nimen aistit ovat erilaiset, sillä toinen mielletään aamutähdeksi ja toinen iltatähdeksi. Tämä erottelu auttaa myös käsittelemään kysymyksiä, jotka liittyvät lauseiden merkitykseen, lauseiden totuusarvoon ja luonnollisen kielen semantiikkaan.

    Toinen kuuluisa teos tästä aiheesta on yhdysvaltalaisen analyyttisen filosofin, loogikon ja Princetonin yliopiston emeritusprofessorin Saul Kripken kirjoittama. Hän käytti lausetta "Hesperus on fosfori" väittääkseen, että tieto jostakin välttämättömästä voidaan löytää todisteiden tai kokemuksen avulla eikä päättelemällä. Hänen näkökulmansa tähän aiheeseen on vaikuttanut syvästi kielifilosofiaan, metafysiikkaan sekä välttämättömyyden ja mahdollisuuden ymmärtämiseen.

    Fosforia koskevat usein kysytyt kysymykset

    1. Kuka on fosfori kreikkalaisessa mytologiassa?

    Fosforus on aamutähteen liittyvä jumaluus ja Venuksen ruumiillistuma, kun se ilmestyy aamutähtenä.

    2. Mikä on fosforin rooli kreikkalaisessa mytologiassa?

    Fosfori toimii valon tuojana ja symboloi valaistumista, muutosta ja uusien alkujen koitosta.

    3. Onko Fosforus sama kuin Lucifer?

    Kyllä, Fosforus samaistetaan usein roomalaiseen Lucifer-jumalaan, ja molemmat edustavat aamutähteä eli Venus-planeettaa.

    4. Mitä voimme oppia fosforista?

    Fosfori opettaa meille, kuinka tärkeää on etsiä tietoa, hyväksyä muutos ja löytää valo itsestämme henkilökohtaisen kasvun ja valaistumisen saavuttamiseksi.

    5. Liittyykö fosforiin symboleja?

    Fosforus kuvataan usein soihtu kädessään tai säteilevänä hahmona, mikä symboloi valaistusta ja valaistumista, jota hän tuo maailmaan.

    Pakkaaminen

    Aamutähteen liittyvän kreikkalaisen jumalan Fosforoksen tarina tarjoaa meille kiehtovan katsauksen muinaiseen mytologiaan. Hänen mytologisen tarinansa kautta meitä muistutetaan tiedon etsimisen merkityksestä, muutoksen hyväksymisestä ja valon löytämisestä itsestämme.

    Phosphorus opettaa meitä hyväksymään kasvun ja löytämisen mahdollisuudet ja opastaa meitä omilla henkilökohtaisilla itsetoteutuksen ja valaistumisen matkoillamme. Phosphoruksen perintö toimii ajattomana muistutuksena siitä, että meidän on omaksuttava aamun valon säteily ja annettava sen inspiroida omaa sisäistä muutostamme.

    Stephen Reese on symboleihin ja mytologiaan erikoistunut historioitsija. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, ja hänen töitään on julkaistu aikakauslehdissä ympäri maailmaa. Lontoossa syntynyt ja varttunut Stephen rakasti historiaa aina. Lapsena hän vietti tuntikausia tutkien muinaisia ​​tekstejä ja tutkien vanhoja raunioita. Tämä sai hänet jatkamaan uraa historiantutkijana. Stephenin kiehtovuus symboleihin ja mytologiaan johtuu hänen uskomuksestaan, että ne ovat ihmiskulttuurin perusta. Hän uskoo, että ymmärtämällä nämä myytit ja legendat voimme ymmärtää paremmin itseämme ja maailmaamme.