Kreikkalaisessa mytologiassa ihmisten syntyessä heidän kohtalonsa kirjoitettiin; kohtalot, jotka tunnetaan myös nimellä Moirai, olivat vastuussa tästä tehtävästä. Kolme sisarta, Clotho, Lachesis ja Atropos, olivat kohtalon jumalattaria, jotka määrittelivät kuolevaisten kohtalon. Tässä tarkempi katsaus.

Moirain alkuperä

Ensimmäinen kirjailija, joka viittasi kohtaloon jumaluutena, oli Homeros. Hän ei puhu kohtalosta jumalattarena vaan voimana, joka on tekemisissä ihmisten asioiden kanssa ja määrää heidän kohtalonsa.

Hesiodos puolestaan esitti, että kohtalot olivat kolme kohtalon jumalattarta, ja antoi niille nimet ja roolit. Tämä kuvaus kohtaloista on suosituin.

• Clotho - The spinner joka kietoi elämän langan.
• Lachesis - The allotter joka mittasi jokaisen ihmisen elämänlangan mittasauvallaan ja päätti, kuinka pitkä se olisi. Hän jakoi elämän.
• Atropos - The joustamaton tai vääjäämätön , joka katkaisi elämän langan ja valitsi, milloin ja miten ihminen kuolisi. Hän katkaisi langan saksilla ja merkitsi elämän loppumista.

Myyttien mukaan kohtalot olivat tyttäret. Nyx , yön ruumiillistuma, eikä heillä ollut isää. Myöhemmissä tarinoissa heidät kuitenkin asetetaan tyttäriksi, jotka olivat Zeus ja Themis Kirjallisuudessa ne kuvattiin usein rumina vanhoina naisina, joilla oli langat ja sakset kädessään, mutta taideteoksissa kohtalot kuvattiin usein kauniina naisina.

Heidät kuvataan johdonmukaisesti kolmena kehrääjänä, jotka kutovat elämän kudosta. Tässä yhteydessä lauseita elämän kudos ja elämänlanka alkaen.

Rooli kreikkalaisessa mytologiassa

Myytit kertovat, että lapsen syntymän hetkellä kolme kohtaloa määritteli hänen kohtalonsa. Klootho kehrääjänä kietoi elämän langan. Lachesis jakajana antoi tuolle elämälle osuutensa maailmassa. Ja lopuksi Atropos taipumattomana asetti elämän lopun ja lopetti sen katkaisemalla langan, kun sen aika oli tullut.

Vaikka kohtalot kirjoittivat jokaisen kohtalon, ihmisillä oli myös sananvaltaa siihen, mitä heille tapahtuisi. Jokainen ihminen saattoi tekemisistään riippuen muuttaa elämänsä kirjoituksia. Kohtalot eivät puuttuneet suoraan ihmisten maailman asioihin, mutta käyttivät vaikutusvaltaansa niin, että määrätty kohtalo kulki esteettä. Erinyes olivat joskus esimerkiksi kohtaloiden palveluksessa, ja niiden tehtävänä oli antaa rangaistus niille, jotka sen ansaitsivat.

Määrittääkseen ihmisten kohtalot kohtaloiden oli tiedettävä tulevaisuudesta. Ne olivat profeetallisia jumalattaria, jotka joissakin tapauksissa paljastivat vihjeitä tulevaisuudesta. Koska elämän loppuminen oli osa kohtaloa, kohtaloita kutsuttiin myös kuoleman jumalattariksi.

Kohtalot suosituissa myyteissä

Kohtaloilla ei hahmoina ollut suurta roolia kreikkalaisissa myyteissä, mutta niiden voimat määrittivät monien tragedioiden tapahtumat. Kolme jumalatarta esiintyvät tarjoamalla lahjoja ihmisille ja jumalille tai kehräämällä kohtaloa syntymän yhteydessä.

• Giantsia vastaan: He osallistuivat aktiivisesti jättiläisten sotaan, jossa he taistelivat olympialaisten rinnalla ja tappoivat kuulemma jättiläisen pronssisten keppien avulla.

• Sota Typhonia vastaan: Olympialaisten sodassa hirviötä vastaan - Typhon , kohtalot suostuttelivat hirviön syömään hedelmiä, jotka heikentäisivät hänen voimiaan, sanomalla, että ne vahvistaisivat häntä. Typhon uskoi kohtaloita omaksi vahingokseen.

• Jumalten syntymä: Kohtalo oli mukana syntymässä Apollo , Artemis ja Athena Athenalle he lahjoittivat ikuisen neitsyyden ja aviottoman elämän.

• Herakleen syntymän viivästyminen : Joissakin myyteissä ehdotetaan, että kohtalot auttoivat - Hera viivästyttää syntymää Herakles Tämä oli Heran tapa kostaa Zeuksen rakkauslapselle Heraklesille.

• Althean poika: Meleagerin syntymän jälkeen hänen äitinsä Althea sai vieraakseen kohtalon, joka kertoi hänelle, että hänen poikansa kuolisi, kun talon takassa palava hirsi olisi täysin palanut. Althea säilytti hirttä turvassa arkussa, kunnes hän Meleagerin miekan aiheuttaman veljiensä kuoleman raivostuttamana poltti hirren ja tappoi poikansa.

• Apollo huijasi: Apollo huijasi kerran kohtaloita pelastaakseen ystävänsä... Admetus jonka kohtalona oli kuolla. Apollo juotti kohtalot humalaan ja pyysi niitä sitten pelastamaan Admetuksen vastineeksi toisesta elämästä. Apollo ei kuitenkaan löytänyt ketään toista Admetuksen tilalle. Silloin Admetus sai Alcestis Admetoksen vaimo astui vapaaehtoisesti miehensä tilalle ja uhrasi henkensä pelastaakseen miehen.

Kohtalot ja Zeus

Zeus ja muut jumalat eivät voineet puuttua asiaan, kun kohtalot olivat määränneet kohtalon; heidän päätöksensä ja valtansa olivat lopullisia ja muiden jumalien vallan yläpuolella. Näin ei kuitenkaan aina ollut, sillä Zeus saattoi sekä ihmisten että jumalien isänä muuttaa kohtaloita, kun hän katsoi sen tarpeelliseksi. Näissä myyteissä Zeus ei ollut subjekti vaan kohtaloiden johtaja.

Joidenkin myyttien mukaan Zeus ei voinut puuttua poikansa Sarpedonin ja Troijan prinssin kohtaloihin, Hector kun kohtalot veivät heidän henkensä. Zeus halusi myös pelastaa - Semele kuolemasta sen jälkeen, kun hän ilmestyi hänen eteensä jumalallisessa muodossaan, mutta hän ei sekaantuisi kohtaloiden lankoihin.

Kohtaloiden vaikutus modernissa kulttuurissa

Kohtalot

Ihmiskunnan vapaasta tahdosta on keskusteltu pitkään historiassa. Joidenkin mielestä ihminen syntyy vapaana ja luo kohtalonsa matkan varrella, joidenkin mielestä hänellä on kirjoitettu kohtalo ja tarkoitus maan päällä. Tämä keskustelu avaa oven filosofiselle keskustelulle, ja kaiken alku voisi olla siinä, että kohtalot ja kuolevaisten kirjoitettu kohtalo on sisällytetty kreikkalaiseen kirjallisuuteen.mytologia.

Ajatus kohtaloista tuotiin roomalaiseen mytologiaan, jossa ne tunnettiin nimellä Parcae ja ne liittyivät paitsi kuolemaan myös syntymään. Tässä mielessä ajatus syntymässä kirjoitetusta kohtalosta jatkui Rooman valtakunnan aikana ja levisi sieltä länsimaihin.

Faktoja kohtaloista

Kohtalot syntyivät Nyxistä, yön jumalattaresta. Heillä ei ollut isää.

Kohtalot olivat Horaen, vuodenaikojen jumalattarien, sisaruksia, samoin kuin useiden muiden Nyxin lapsia.

Heidän symboleihinsa kuuluvat lanka, kyyhkynen, kara ja sakset.

Kohtaloita ei kuvata pahoina, vaan ne tekevät vain työtään eli määräävät kuolevaisten kohtalot.

Kolmen sisaren tehtävänä oli päättää kuolevaisten kohtaloista.

Lanka symboloi elämää ja elinikää.

Furiat olivat koston jumalattaria, ja he jakoivat rangaistukset vääryyksistä. Kohtalot jakoivat kullekin henkilölle hyvän ja pahan osuuden välttämättömyyden lakien mukaisesti ja päättivät heidän eliniästään ja kuolinhetkestään. Joskus Furiat työskentelivät yhdessä Kohtaloiden kanssa rangaistuksen jakamisessa.

Lyhyesti

Kohtalot olivat kreikkalaisessa mytologiassa ylivoimaisia olentoja, sillä ne valvoivat ja sanelivat kaikkea, mitä maailmassa tapahtui. Mikään elämä ei alkanut eikä päättynyt ilman kohtaloiden vaikutusta. Tästä syystä niiden rooli kreikkalaisessa mytologiassa oli alkukantainen, ja niiden vaikutus kulttuuriin on läsnä vielä nykyäänkin.