Ihmiset mainitsevat usein muinaiset kreikkalaiset alkuperäisinä keksijöinä. demokratia ja Yhdysvallat nykyaikaisena maana, joka on perustanut ja täydellistänyt järjestelmän uudelleen. Mutta kuinka oikea tämä näkemys on?

Mikä on oikea tapa tarkastella demokratioita ja vaaliprosessia yleensä ja miten ne ovat kehittyneet historian kuluessa?

Tässä artikkelissa tarkastelemme lyhyesti vaalien historiaa ja sitä, miten prosessi on kehittynyt vuosisatojen aikana.

Vaaliprosessi

Kun puhutaan vaaleista, keskustelu johtaa usein demokratioihin - poliittiseen järjestelmään, jossa ihmiset valitsevat omat edustajansa hallitukseen sen sijaan, että hallitusta johtaisi monarkki, autoritaarinen diktaattori tai oligarkkien tukemat kätyrit.

Vaalien käsite ulottuu tietysti demokratiaa laajemmalle.

Vaaliprosessia voidaan soveltaa moniin pienempiin järjestelmiin, kuten ammattiliittoihin, pienempiin yhteiskunnallisiin ryhmiin, valtiosta riippumattomiin järjestöihin ja jopa perheyksikköön, jossa tietyistä päätöksistä voidaan äänestää.

On kuitenkin luonnollista keskittyä demokratiaan kokonaisuutena, kun puhutaan vaalien historiasta, sillä siitä puhutaan, kun keskustellaan vaalien käsitteestä.

Mikä on siis demokratioiden historia ja vaaliprosessi, joka saa ne toimimaan?

Mistä länsimainen demokratia on peräisin?

Periklesin hautajaispuhe Philipp Folts. PD.

Yleisin käsitys, joka ihmisillä on, on se, että nykyiset länsimaiset demokratiat on rakennettu muinaiskreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja niiden jälkeisen Rooman tasavallan luomalle mallille. Ja se on totta - mikään muu tuntemamme muinainen kulttuuri ei ole kehittänyt aivan samanlaista demokraattista järjestelmää kuin kreikkalaiset.

Siksi jopa sana demokratia on kreikkalaista alkuperää, ja se tulee kreikan kielen sanoista demot tai ihmiset ja kratia, ts. teho tai sääntö Demokratia antaa kirjaimellisesti vallan kansalle, koska se antaa sen valita hallituksensa.

Tämä ei tarkoita sitä, että demokratian käsite olisi ollut tuntematon ennen antiikin Kreikkaa. Kuten mainitsimme, vaaliprosessin käsite on olemassa laajempien poliittisten rakenteiden ulkopuolella.

Vaikka siis kreikkalaiset olivat ensimmäiset, jotka systematisoivat vaaliprosessin toimivaksi hallintojärjestelmäksi, antropologit uskovat, että sama prosessi voidaan jäljittää aina ihmisen sivilisaation metsästäjä-keräilijä -aikaan saakka. Aikaan, jolloin ihmiskunnalla ei edes ollut sivilisaatiota.

Demokratia ennen ihmisen sivilisaatiota?

Tämä voi aluksi tuntua paradoksaaliselta. Eikö demokratia ole yksi sivistyneen yhteiskunnan suurimmista saavutuksista?

Niin on, mutta se on myös minkä tahansa pienemmän tai suuremman ihmisryhmän perustila. Pisimpään ihmiset pitivät yhteiskuntajärjestystä luonnostaan autoritaarisena - jonkun on aina oltava huipulla. Jopa kaikkein primitiivisimmissä yhteiskunnissa on aina "päällikkö" tai "alfa", joka yleensä saavuttaa asemansa raa'alla voimalla.

Vaikka on totta, että jonkinlainen hierarkia on lähes aina läsnä, jopa demokratiassa, tämä ei tarkoita, etteikö vaaliprosessi voisi olla osa tällaista järjestelmää. Antropologien mukaan on olemassa seuraavia tekijöitä protodemokratioiden muodot joka oli olemassa lähes kaikissa metsästäjä-keräilijäheimoissa ja -yhteiskunnissa ennen suurempien, istutettujen ja maatalousyhteiskuntien syntyä.

Monien näistä esihistoriallisista yhteiskunnista sanotaan olleen matriarkaalisia, eivätkä ne olleet kovin suuria, vaan niissä oli usein vain noin sata ihmistä. Olipa niitä sitten johtanut yksittäinen matriarkka tai vanhinten neuvosto, antropologit ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että suurin osa päätöksistä näissä yhteiskunnissa tehtiin edelleen äänestämällä.

Toisin sanoen tämä heimomuoto luokitellaan eräänlaiseksi primitiiviseksi demokratiaksi.

Tämä vaalijärjestelmä mahdollisti sen, että eri heimot saattoivat toimia yhtenäisinä yksikköinä, joissa kaikki saivat äänensä kuuluviin ja heidän tarpeensa otettiin huomioon.

Ja itse asiassa monia alkukantaisempia yhteiskuntia, jotka eurooppalaiset uudisasukkaat löysivät viime vuosisatojen aikana tai jopa viime vuosikymmeninä, näyttääkin hallitsevan tämä vaaleilla valitun heimojärjestelmän muoto.

Uuden prosessin tarve

Monilla antiikin maailman alueilla tällaiset alkeelliset demokraattiset järjestelmät alkoivat kuitenkin jäädä sivuun maanviljelyn ja sen mahdollistamien suurempien kaupunkien myötä. Yhtäkkiä tehokkaasta vaalijärjestelmästä tuli liian kömpelö yhteiskunnille, joissa oli satoja, tuhansia ja jopa miljoonia ihmisiä.

Sen sijaan autoritaarisuudesta tuli maan sääntö, koska se mahdollisti suoremman ja tarkoituksenmukaisemman yksittäisen näkemyksen soveltamisen suureen väestöön, kunhan autoritaarisella vallankäyttäjällä oli sotilaallista voimaa valtansa tukemiseksi.

Yksinkertaisesti sanottuna muinaiset yhteiskunnat eivät vielä osanneet järjestää demokraattista vaaliprosessia laajassa mittakaavassa, sillä se vaati resursseja, aikaa, organisointia, koulutettua väestöä ja sosiaalipoliittista tahtoa.

Jonkin verran kokeilua ja erehdystä olisi myös ollut tarpeen, minkä vuoksi useimmat muinaiset yhteiskunnat ajautuivat autoritaariseen järjestelmään - se oli vain nopein tapa edetä.

Demokratia ja kreikkalaiset

Solon - kreikkalaisen demokratian vakiinnuttamiseen osallistunut PD.

Miten muinaiset kreikkalaiset onnistuivat demokratiassa? Heillä oli kaikki edellä mainitut mahdollisuudet. Kreikkalaiset olivat Euroopan ensimmäisiä uudisasukkaita, toiseksi ensimmäisinä traakialaiset, jotka olivat muuttaneet Balkanille Anatolian niemimaalta tai Vähä-Aasiasta. Traakialaiset olivat jättäneet Balkanin eteläiset osat - eli nykyisen Kreikan - suurelta osin asumatta Mustanmeren länsipuolella sijaitsevien hedelmällisempien maiden hyväksi.

Tämä antoi kreikkalaisille mahdollisuuden asettua Balkanin syrjäisempiin ja eristyneempiin osiin, rannikolle, joka oli edelleen riittävän hedelmällinen elämisen kannalta ja tarjosi rajattomat kaupankäyntimahdollisuudet.

Ei siis kestänyt kauan, ennen kuin antiikin kreikkalaisten elintaso nousi, ja sitä seurasivat nopeasti tutkimus ja tietämys taiteen, tieteiden ja koulutuksen alalla, samalla kun ihmiset elivät edelleen suhteellisen hallittavissa olevissa pienissä tai keskisuurissa kaupunkivaltioissa.

Pohjimmiltaan - ja tämä ei vähennä mitään antiikin kreikkalaisten saavutuksia - olosuhteet olivat enemmän tai vähemmän ihanteelliset demokratian perustan kehittymiselle.

Muutamaa vuosisataa myöhemmin Rooman monarkia kukistui, ja roomalaiset päättivät kopioida Kreikan mallia ja perustaa oman demokratiansa Rooman tasavallan muodossa.

Antiikin demokratian varjopuolet

On tietysti sanottava, että kumpikaan näistä kahdesta muinaisesta demokraattisesta järjestelmästä ei ollut erityisen hienostunut tai "oikeudenmukainen" nykypäivän mittapuulla. Äänestäminen oli rajoitettu lähinnä alkuperäisväestöön, miehiin ja maanomistajiin, kun taas naiset, ulkomaalaiset ja orjat pidettiin vaaliprosessin ulkopuolella. Puhumattakaan siitä, että edellä mainitut orjat olivat keskeinen tekijä siinä, miten kumpikin yhteiskunta pystyi saamaan aikaanluoda voimakkaat taloudet, jotka sitten ruokkivat niiden kulttuuria ja korkeaa koulutustasoa.

Jos demokratia siis menestyi niin hyvin Kreikassa ja Roomassa, miksi se ei levinnyt muualle antiikin maailmaan? No, jälleen kerran - samoista syistä, jotka esitimme edellä. Useimmilla kansoilla ja yhteiskunnilla ei yksinkertaisesti ollut oikeanlaisia keinoja edes perusvaaliprosessin tehokkaaseen perustamiseen ja pyörittämiseen riittävän laajassa mittakaavassa, saati sitten toimivaan demokratiaan.

Oliko muissa muinaisissa yhteiskunnissa demokratioita?

Tästä huolimatta on olemassa historiallisia todisteita siitä, että jonkinlaisia demokratioita on todellakin perustettu lyhytaikaisesti muissa muinaisissa yhteiskunnissa.

Joidenkin Lähi-idän ja Pohjois-Egyptin varhaisempien sivilisaatioiden sanotaan tehneen lyhytaikaisia puoliksi onnistuneita demokraattisia yrityksiä. Näin oli todennäköisesti myös ennen Babyloniaa Mesopotamiassa.

Välimeren itärannalla sijainneessa Foinikian niemimaalla oli myös käytäntö, jonka mukaan hallittiin "kokoontumalla". Muinaisessa Intiassa on myös Sanghat ja Ganat - eräänlaisia esihistoriallisia "tasavaltoja", jotka olivat olemassa 6.-4. vuosisadalla eaa. Tällaisten esimerkkien ongelmana on lähinnä se, että niistä ei ole paljon kirjallisia todisteita, sekä se, että ne eivät säilyneet kovin kauan.

Itse asiassa jopa Rooma siirtyi lopulta takaisin autoritaariseen järjestelmään, kun Julius Caesar anasti vallan ja muutti Rooman tasavallan Rooman valtakunnaksi - kreikkalaiset kaupunkivaltiot olivat tuossa vaiheessa vain osa valtakuntaa, joten niillä ei ollut enää paljon sananvaltaa asiassa.

Siitä lähtien Rooman valtakunta oli yksi maailman suurimmista ja pitkäikäisimmistä imperiumeista, ja se oli olemassa siihen asti, kunnes Konstantinopoli kaatui ottomaaneille vuonna 1453 jKr.

Kreikkalais-roomalaisia demokratioita ei voida pitää niinkään vaalijärjestelmien alkuna vaan pikemminkin demokratian kokeiluna, nopeana ja opettavaisena yrityksenä, joka tarvitsisi vielä noin kaksituhatta vuotta tullakseen toimivaksi laajemmassa mittakaavassa.

Demokratia hallitusjärjestelmänä

Bastilian rynnäkkö - Anonyymi. Public Domain.

Demokratia elinkelpoisena hallintojärjestelmänä syntyi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1600- ja 1700-luvuilla. Prosessi ei ollut yhtäkkinen, vaikka usein haluammekin osoittaa Ranskan tai Amerikan vallankumouksen kaltaisia tapahtumia historian käännekohdiksi. Olosuhteiden, joissa nämä käännekohdat tapahtuivat, oli muodostuttava hitaasti ajan myötä.

• Ranskan vallankumous tapahtui vuonna 1792, ja Ranskan ensimmäinen tasavalta perustettiin samana vuonna. Ranskan ensimmäinen tasavalta ei tietenkään kestänyt kovin kauan, ennen kuin maasta tehtiin jälleen autoritaarinen imperiumi.
• Vaikka se oli monarkia, Brittiläinen imperiumi on ollut parlamentti vuodesta 1215 jKr. Parlamentti ei tietenkään ollut demokraattisesti valittu, vaan se koostui lordeista, suurista kartanoista ja kaupallisista intresseistä Brittiläisessä imperiumissa. Tämä muuttui vuoden 1832 reformilain myötä, jolloin Britannian parlamentti muutettiin demokraattiseksi vaaleilla valituista edustajista koostuvaksi elimeksi. Alkuperäisen aristokraattisen parlamentin olemassaolo on siis tavallaanauttoivat muodostamaan Britannian nykyisin tunteman demokraattisen rakenteen.
• Syntymä Amerikkalainen demokratia sanotaan usein osuvan yksiin itse maan syntymävuoden 1776 kanssa, jolloin itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin. Jotkut historioitsijat kuitenkin väittävät, että amerikkalaisen demokratian todellinen synty on 19. syyskuuta 1796, jolloin George Washington allekirjoitti jäähyväispuheensa ja toteutti maan ensimmäisen rauhanomaisen vallanvaihdon, mikä osoitti, että kyseessä oli todellakin vakaa demokraattinen valtio.

Yksi toisensa jälkeen monet muut Euroopan maat seurasivat esimerkkiä Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan jälkeen, ja niiden jälkeen myös muut maat eri puolilla maailmaa. Loppu on, kuten sanotaan, historiaa.

Kuinka monta todellista demokratiaa on nykyään olemassa?

Vaikka monet ihmiset, erityisesti länsimaissa, pitävät nykyään demokratiaa itsestäänselvyytenä, totuus on, että maailmassa on nykyään enemmän epädemokraattisia kuin demokraattisia maita.

Mukaan Demokratiaindeksi , vuonna 2021 maailmassa oli vain 21 "todellista demokratiaa", mikä on yhteensä 12,6 prosenttia kaikista maailman maista. 53 muuta maata luokiteltiin "puutteellisiksi demokratioiksi" eli maiksi, joissa on systemaattisia vaalien ja oligarkkien korruptio-ongelmia.

Tämän lisäksi 34 maata on kuvattu "hybridihallinnoiksi" eikä demokratioiksi, ja 59 maata elää autoritaarisen hallinnon alaisuudessa. Pari näistä on Euroopassa, nimittäin Putinin Venäjä ja Valko-Venäjä, jossa on itseään diktaattoriksi kutsuva Lukašenka. Edes vanha mantere ei ole vielä täysin demokraattinen.

Kun otetaan huomioon maailman väestön jakautuminen kaikkiin näihin maihin, käy ilmi, että vain noin 45,7 prosenttia maailman väestöstä asuu demokraattisessa maassa. Suurin osa näistä maista sijaitsee Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Australia Suurin osa maailman väestöstä elää kuitenkin edelleen täysin autoritaaristen hallintojen tai hybridihallintojen alaisuudessa, jotka ovat vain näennäisiä demokratian muotoja.

Pakkaaminen

On tärkeää huomata, että vaalien, vaalijärjestelmien ja demokratian historia hallitusmuotona ei ole läheskään ohi.

Itse asiassa emme ehkä ole vielä edes puolivälissä.

Nähtäväksi jää, miten asiat kehittyvät lähitulevaisuudessa, mutta voimme lohduttautua sillä, että vaalijärjestelmät näyttävät olevan olennainen osa ihmisluontoa. From perhe Yksiköt ja esihistoriallinen heimojärjestelmä, antiikin Kreikan ja Rooman kautta nykyaikaan, ihmiset ovat aina pyrkineet edustukseen ja vapauteen saada äänensä kuuluviin.